Tuntuu kuin ketään ei kiinnostais mun asiat...
Tai no, mun perhettä.

Kerron niille jotain ja heti ne puhuu päälle tai lähtee kesken kaiken pois.
Tai sitten ne keksii saarnata siinä jostakin, jos esim. puhun jotain koulusta niin heti "niiinniiiin, pitää tehdä paljon töitä koulun eteen. Saisit nytkin lukea! KONEEELLA VAAN OLET!"
Sitten ne raivostuu mulle kun en jaksa kuunnella tota samaa paskaa kertä toisensa jälkeen.
Yritin vain kertoa millainen koulupäivä mulla oli...

Tänäänkin yritin kertoa jotain että huhhuh meinasin myöhästyä bussista koska. . .
"NIIIIN NIIIN aina myöhästelet! Putoat kursseilta! Et sä tolleen voi jatkaa"
No anteeksi mutta saisinko kertoa asiani loppuun??! Enkä edes myöhästele...
(kerran myöhästyn ja äiti saa tietää = myöhästyn aina)

Nojoo, mutta vituttaa kun en saa puhua loppuun.
Eipä ole ihme kun äiti ihmetelee kun en jaksa keskustella niiden kanssa mistään.
Ei noiden kanssa jaksa yksinkertasesti keskustella, kun aina se kääntyy siihen etten hoida hommiani kunnolla. . . sama se teenkö vai enkä tee hommiani, silti aina sama juttu.