Miks masentaa ja ahistaa jatkuvasti vaikka siihen ei oo mitään syytä?

Mun elämässä on kaikki perusasiat hyvin.
Mukava rakastava perhe.
Ihanat ystävät ja maailman paras poikaystävä.
Koulussakin menee ihan ok.
Oon yleisesti suht terve, ei ole mitään sairauksia tms.
Mut miks silti oon tällänen vitun angstipelle?

Onhan tässä kokoajan kaikenlaista paskaa menossa, mut en mä ainakaan tietoisesti niistä ole juuri välittänyt.
Äidillä on sydänonkelmia ja sun muuta ja iskäkin toipuu taas vaihteeks jostain leikkauksesta.
Oonhan mä tietysti huolissani, mut tiiän ettei niillä ole mitään hätää ja että kaikki on ok.

Mut tää on ihan helvetin tyhmää.
Ahdistaa ja tekis mieli repiä hiukset irti päästä ja huutaa ja itkeä ja reivota ihan täysiä mutta samalla et jaksa tehdä yhtään mitään ja tekis mieli vaan hiljaa itkeä nukahtaa.

Kullan kainalossa kaikki on hyvin.


Enkä tykkää siitä kun angstaan ihmisille. ..mut äh. Oon tyhmä.
Kun tulee sellanen olo että iik nyt noi luulee että oon kauhee masis ja nyt ne huolestuu vaikka ei oo mitään huolenaihetta.

Joo, nyt kun kirjotan tän niin ei tarvi vähään aikaan mutista kellekkään mitään angstipaskaa :D

Ihme kun ihmiset on ylipäätään kestäny mua.
Muistan kun olin tosi masentunu pitkän aikaa.
Sitkun mutsi ja faija vihdoin viimein tajus et jokin on vialla ne meni ihan sekasin ja haukku suunnilleen hulluks. Mut kyl se sit siitä ja ne rauhottu ja osas ottaa asian niiku on.
Sillon Hanna oli mulle tärkein ja ainoa jolle pystyin edes jotain puhumaan. . . mutta sekin meni sitten niin että hän ei jaksanut enää kuunnella mua vaan ahdistui mun puheista ja suuttui mulle.
Ymmärrän sen, en mäkään kestäisi jos kaveri olis sellanen kun olin. . .Olin aika masentavaa seuraa.
Parhaat ystäväni olivat tietokone ja lopulta mattopuukko.
Selvisin siitä kunhan sain kavereita ja pakottauduin ihmisten sekaan.
Onneksi tein niin, mut se oli vaikeaa.
En edelleenkään osaa olla ihmisten kanssa isossa ryhmässä tai kommunikoida hyvin vieraiden ihmisten kanssa, vaan jättäydyn syrjään. Vaikka tietäisinkin että mulla olisi varmasti tosi mukavaa jos menisin kaveriporukan mukaan sinne ja tonne mut ei, en mene. Tunnen oloni typeräksi.


Ehkä en kerro enempää. . . ehkä jatkan jonnekkin muualle minne kukaan ei nää. Ör..

Kiitti kun kestätte mua<3
En olis täällä ilman teitä. ..ah miten kliseinen sanonta. .mut se vaan on niin.